Työskentelyotteeni on hyvin asiakaslähtöinen sekä ratkaisu- ja voimavarakeskeinen. Tavoitteenani on aikaansaada todellista ja kestävää muutosta tavalla, joka tuntuu hyvältä.

 

Todellisuuteen perustuva tavoitteenasettelu on minulle keskeistä työyhteisötyössä. Tämä tarkoittaa sitä, että käytän mielelläni haastatteluita ja esitietokyselyitä tilanteen kartoittamiseksi, ja laadin kokemuksellisen koulutuksen sen pohjalta.

Koulutuksiin kuuluu usein myös seuranta, joko yhteisöä itseä sitouttaen tai erikseen järjestettynä.

Palaute työyhteisötyöstä:

“Hei,

Kiitos esimiestaitokoulutuksesta, materiaaleista ja tästä palaute-tiedoista.

Itse pidin koulutuksesta paljon, asiat ei sinällään olleet uusia, mutta, Karri-Pekka, sulla on hyvä tapa kouluttaa. Jotain uudenlaista.

Saamani palaute koulutuksesta on ollut vain positiivista.

- Henkilöstöjohtaja, n. 600 hengen organisaatiosta”

Yksilövastaanotto

Käytän työssäni viitekehyksenä hyväksymis- ja omistautumisterapiaa, joka on kolmannen aallon kognitiivinen terapiamuoto. Olen käyttänyt sitä menestyksekkäästi mm. työuupumuksen, ahdistus- ja masennushäiriöiden, pakko-ajatusten ja riippuvuuksien kanssa kamppailevien hoidossa. Ideana on auttaa ihminen elämäänsä.

 

Tarinat

Alla on kuvattu parin yksilövastaanottoasiakkaan todellista matkaa, mutta nimet, yksityiskohdat ja muut tunnisteet ovat muutettu. 

 

Riippuvuus

Kalle oli elämyshakuinen mies teollisuusalalla, ja hänellä oli vakava peliongelma. Hänen elämänkumppaninsa oli spotannut minut Facebookissa, löytänyt mun kirjoittamani jutut jotenkin fiksuiksi ja kehottanut Kallea ottamaan yhteyttä. 

Kalle oli uhkapelannut yli kahdeksan vuotta ja käynyt läpi oikeastaan lähes kaiken; jännityksen, onnistumiset, häviöt, piilottelun, häpeän, valehtelun, psykologeja ja peliklinikan. Fakta kuitenkin oli, että hän oli hävinnyt aina, ja eikä pelkästään rahaa, vaan myös elämäänsä. Riippuvuuksien mekanismit ovat lähes aina samankaltaisia. Väärät valinnat vievät kohti pohjaa, samalla tavalla kuin oikeat valinnat vievät kohti valoa. Oli mielestäni pieni ihme, että hänen elämänkumppaninsa oli mukana edelleen, mutta se perustui osaltaan siihen että Kalle käytti paljon energiaa peittelyyn. Hän oli aina ennen selvinnyt pohjakosketuksista esimerkiksi lainaamalla rahaa vanhemmiltaan, mutta nyt panokset olivat nousseet niin suuriksi että jonkin täytyi muuttua.

Kallella oli hyvä sydän, kuten ihmisillä aina. Toisinaan hyvä sydän kaipaa kirkastusta. Hän ei kuitenkaan ollut tietoinen siitä kaikesta, mitä hän teki. Kalle pelasi tulotasoonsa nähden näennäisen pieniä summia, mutta niistä tuli merkittäviä laskuja. Hän pelasi viime kädessä tylsyyteen, koska hän ei kokenut merkityksellisyyden tunteita, ei keskittynyt pitkän tähtäimen kestävään työhön, eikä viime kädessä ollut rehellinen itselleen. Moni ihminen ei tiedä mitä tekee, ja voi pitää itsestään yllä tarinaa joka ei vastaa todellisuutta. Jos omaa toimintaansa ei tiedosta, niin voi itsekin uskoa omiin tarinoihinsa vaikka todellisuus puhuu jotain aivan muuta.

Kävimme läpi Kallen ajatusmalleja, ajankäyttöä, pelaamisen mekanismeja ja ennen kaikkea arvoja. Sanoin hänelle, että en ole kiinnostunut sinun pelaamisestasi, vaan siitä kuka Kalle on. Kalle sanoi minulle, että on käynyt useilla psykologeilla hyötymättä, mutta että tällaista tulokulmaa ei ollut vielä koskaan vastaan. 

Kalle joutui muutoksen eteen. Hän alkoi vaalia elämänsä rakkautta, etsiä mielekkäämpää työtä, harrastaa enemmän liikuntaa ja pitää kokonaisuudessaan itsestään parempaa huolta. Hän repsahti pelaamaan ensimmäisen ja toisen tapaamisen välissä, ja käytimme kolme seuraavaa kertaa rutiinien ja tietoisuuden nostamiseen. Edistys oli nopeaa ja mitattavissa. Viidennellä kerralla Kalle koki jo saaneensa niin paljon irti, että tapaamisia ei tarvinnut jatkaa. Näin kehityksen, mutta kysyin mailitse vielä kuukautta myöhemmin että mikä on tilanne, ja hän kertoi muutoksen olevan pysyvää.

Tapasimme yhteensä viisi kertaa noin kahden kuukauden aikana. 

 

Elämän suunta

Ville oli nuori mies, jonka ajatuksia voisi luonnehtia radikaalisti poikkeaviksi useilta eri elämän osa-alueilta. Hänen kovat käsityksensä aiheuttivat kipuilua, sekä häntä että ympäristöään kohtaan. Hänen vanhemmillaan ja Villellä oli selvästi erilaiset käsitykset siitä, millaista elämää pitäisi elää. Hän tuli vastaanotolle aiemmasta historiasta kertovien papereiden kanssa, koska oireet olivat olleet joskus jopa väkivaltaisia omia vanhempia kohtaan. Puhuminen Villen kotona muistutti asemasotaa, ja siksi hänen vanhempansa olivat ehdottaneet hänelle että Ville tulisi katsomaan josko voisin auttaa. 

Villellä oli toisaalta voimavaroja ja hän uskoi itseensä, mutta suurin este elämänlaadulle ja merkityksellisten tunteiden kokemiselle oli samaan aikaan hän itse. Hän ei aina osannut tunnistaa omia tarpeitaan tai pyytää tai ottaa vastaan sellaista huomiota, mitä hän tarvitsi. Tunneilmaisun ja vuorovaikutuksen vaikeuksista seurasi riitasointuja joita hänen oli vaikea eritellä. 

Teimme erilaisia harjoituksia ja keskustelimme käytännönläheisesti, ja hän oppi näkemään sekä itseään että muita koskevat motiivit monipuolisemmin. Hänen tietoisuutensa omista käyttäytymismalleistaan ja tunteistaan nousi, ja hän oppi myös vaikuttamaan niihin. Pikkuhiljaa ongelmat kotona vähenivät ja tiskit eivät enää kasautuneet huoneeseen. Hän pärjäsi myös koulussa yli odotusten. Tärkeintä kuitenkin oli, että Ville löysi elämälleen merkityksellisen suunnan sekä pitkällä että lyhyellä tähtäimellä.

Puolen vuoden aikana hänen ajattelunsa muuttui joustavammaksi. Kun kättelimme viimeisen kerran, hänen suhtautumisensa perheeseensä oli muuttunut ja hän oli löytänyt itselleen urapolun, joka tuntui sekä lyhyellä että pitkällä tähtäimellä motivoivalta. Hänen toiselta vanhemmaltaan tuli tapaamisten jälkeen tällainen palaute;

"Kiitos tuhannesti Villen kanssa vietetystä ajasta. Olet osannut auttaa ja ymmärtää häntä todella hyvin hänen omassa ajatusmaailmassaan joka on varsin vilkas ja värikäs.

Nyt on ylioppilaskirjoitukset ohi ja kaikki meni hänen osaltaan yli odotusten. Ville on tänä päivänä hyvin positiivinen ja määrätietoinen nuori mies.

Olen todellakin onnellinen että löysin sinut auttamaan Villeä ja että sinulla oli aikaa ottaa hänet vastaan. Tuntuu hyvältä jutella pojan kanssa nykyään kun näen hänestä että hänen elämänsä ei ole pirstaleina ja täynnä kysymysmerkkejä joista ei todellakaan äidin kanssa voi jutella. Tästä on hyvä ja rauhallista jatkaa.

Toivon kaikkea hyvää sinulle ja uusiin haasteisiisi. On myös hienoa huomata että kannat kuitenkin vastuuta Villen jatkosta vaikka et enää ole osa hänen arkiviikkoaan. Hän varmaankin on kuitenkin yhteydessä aika-ajoin ja kertoo kuulumisistaan.

Kiitos vielä kertaalleen kaikesta avusta ja aurinkoista kesänalkua :)"

Oikea-aikainen tuki on uskomattoman tärkeää, ja se on parempi aloittaa mahdollisimman varhain ennen kuin kuoppa on liian syvä.

Voisiko minusta olla apua myös sinulle? Ota yhteyttä ja katsotaan.

Etu- ja sukunimi *
Etu- ja sukunimi