Itsenäisyyspäivänä on hyvä katsoa historiaa ja tulevaa. Tässä on yksi kaunis ja mielenkiintoinen tutkimus ajalta, jolloin tutkimuseettiset lautakunnat olivat vielä tuloillaan. Sherif (1961) tutki ennakkoluuloja ja konflikteja viemällä 22 valikoitua ja urheilullista yksitoistavuotiasta poikaa kesäleirille, jossa heidät jaettiin kahteen ryhmään.
Ryhmät eivät alkuun tienneet toisistaan, vaan uivat ja pelasivat palloa keskenänsä viihtyen. Toinen ryhmä nimesi itsensä Eagleseiksi ja toinen Rattlerseiksi.
Kokeen toisessa vaiheessa Eaglesit ja Rattlersit saivat tietää toisistaan ja alkoivat pian osoittaa vihamielisyyttä toisiaan kohtaan sanallisesti. Tiedemiehet laittoivat pojat yhteisiin ruokailuihin ja erilaisiin kilpailuihin, ja kilpailuista tuli kovia. Kumpikin ryhmä lauloi toisesta pilkkalauluja ja rukoili jumalalta voittoa seuraavissa kisoissa. Kilpailuasetelma toi myös aggressiota ja painetta omaan sisäryhmään.
Molemmissa ryhmissä kehittyi tiimijaot, taktiikkapalaverit ja ns. taistelutahto vihollista vastaan. He pelasivat lipunryöstöä, joka alettiin repiä ja polttaa lippuja, varastelivat toistensa omaisuutta salaa sekä, lopulta, käyttää myös lyöntejä ja potkuja. Ryhmät eivät enää halunneet nähdä toisiaan ja kieltäytyivät omassa ryhmässään jopa puhumasta toisista. Yksi pojista lähti kotiin. Toinen ryhmä hävisi haasteiden kokonaissarjan, ja tilannetta voisi kuvata jo aika kärjistyneeksi siinä vaiheessa koetta.
Siksi tuli kokeen kolmannen vaiheen vuoro, missä kitkaa piti vähentää. Ryhmät eivät olleet juuri tekemisissä toistensa kanssaan, pl. he vakoilivat ja syyttivät toisiaan mm. seuraavista asioista:
- "He ovat laittaneet suihkuun jääpaloja" Suihkun vesi vaikutti sinä päivänä kylmemmältä kuin yleensä.
- "He ovat heitelleet kiviä meidän uimakalliolle" Yksi poika oli loukannut varpaansa rannalla.
Kokeen pitäjät yrittivät vähentää jännitteitä esim. yhteisillä ruokailuilla ja kuudella muulla harjoitteella. Leffojen katsominen tai ilotulitteiden ammuskelu yhdessä ei auttanut ryhmäasenteisiin, mutta vasta yhteiset ongelmanratkaisutilanteet liittyen veden saantiin ja erityisesti leirin huoltoautoon alkoivat tuoda ryhmiä lähemmäksi toisiaan. Auto "jäi jumiin" ja pojat keksivät yhdessä tavan saada auto liikkeelle. Haaste oli iso ja yhdistävä, ja sen jälkeen muutkin erilaiset yhteistyötä vaativat harjoitteet alkoivat sujumaan. Auto oli toisenkin kerran "ongelmissa" ja nyt pojat osasivat ratkaista tilanteen saman tien. Kuulostaa kliseiseltä, mutta viimeisenä iltana kahdesta ryhmästä oli tullut yksi ja he istuivat ja lauloivat saman leirinuotion äärellä.
Koe on tulkittavissa siten, että jos ryhmä voi pärjätä ilman toisen apua, niin kilpailuasetelma ja kiusanteko voivat kukoistaa pienelläkin ruokinnalla. Toinen ryhmä voittaa, toinen häviää ja vihamielisyys jatkuu, mutta tilanne voi muuttua tarpeeksi suuren haasteen edessä.
Lähde: http://psychclassics.yorku.ca/Sherif/chap8.htm